MS-blogiMS Blogi multippeliskleroosin

Ihana sana. Vaikkei blogi nyt ihan pelkästään sitä käsittelekään, niin otsikoksi se päätyi juuri siitä syystä, että se on niin ihana sana.

Presidenttitenttejä olen tänä vuonna seurannut varmaan enemmän kuin koskaan. Ne ovat olleet mielenkiintoisia. Vaikka minusta tuntuukin, että välillä olen seurannut ehdokkaiden edesottamuksia paljon suuremmalla mielenkiinnolla, kuin niinkään lausuttuja mielipiteitä. Kuinka jäyhä Lipponen on, kuinka Essayah ei saa puheenvuoroa, vaikka on istunut käsi pystyssä jo vaikka kuinka pitkään. Onko Niinistö liian varovainen kommenteissaan ja kuinka monta kertaa Soini sanoo, että hänen päälleen puhutaan. Tölväiseekö Väyrynen jotain kuolematonta ja meneekö Biaudet siitä paniikkiin? Tietääkö Arhinmäki mistä puhuu ja minkälainen se Haavisto Oikeasti on?

Mielenkiintoista. Toisella kierroksella tällä kertaa on hyvät ehdokkaat. Kumpi tahansa olisi varmasti maallemme ihan hyvä presidentti. Itse asiassa kuka tahansa ehdokkaista olisi varmasti ollut. Jään odottamaan keskusteluja kahden “finalistin” välillä. Jotkut ovat varmoja, että peli on jo pelattu ja toiset uskovat vakaasti, että yllättäjä kirii voittoon. Ystäväni sanoi facebook-statuksessaan, että siitä tietää tulleensa vanhaksi, kun presidenttitentit oikeasti kiinnostavat ja äänestämään on pakko mennä. Ehkä tämä kiinnostus kohdallani selittyy sillä.

Myös siitä puhutaan facebookissa, että ihmisten mielipiteet herättävät voimakkaita tunteita. Kyllähän se kai niin on, että jokainen on oikeutettu mielipiteeseensä tässäkin asiassa ja se on täysin oma asia minkä numeron lappuunsa raapustaa. Oikeita tai vääriä vaihtoehtoja ei ole. Sitä kai kutsutaan demokratiaksi?

Todennäköisyys on sitten jännä juttu. Monta kertaa sitä miettii, että jotain ei VOI tapahtua, koska se on jo tapahtunut niin monelle muulle. Millä todennäköisyydellä muka?

Ja elämä nauraa päin naamaa. Hei ei täällä tasan asioita jaeta. Todennäköistä onkin itse asiassa se, että jos sinulle on sattunut paljon ikäviä asioita, niin niitä sattuu vielä paljon enemmän. Tai se, että jos teidän perheestä on jo aika moni saanut osakseen harmia, sairautta tai muuta epämiellyttävyyttä, niin ne muutkin saavat. Tai jos olet se tynnyrissä kasvanut, jolle ei koskaan ole sattunut mitään, joka ei edes tiedä mitä huono tuuri on, eikä välitäkään tietää, voit olla huoleti. Ei sinulle koskaan mitään satukaan. Todennäköisesti.

No. Tämä nyt oli tällainen katkera tilitys, mutta ei se ihan ilman todellisuuspohjaa ole. Ehkä se on sittenkin enemmän totta, että vaikeudet vahvistaa ja jokaiselle annetaan vain se, minkä jaksaa kantaa. Tällöinhän vaikeudet tekevät sinusta niin vahvan, että jaksaa taas niitä huolia paljon enemmän kuin ennen. Tästä olen puhunut ennenkin ja samaistun rakkaan ystäväni sanoihin: Mitenkähän sitä osaisi kasvattaa lapsensa niin heikoiksi, että vaikeudet kiertäisivät heidät kaukaa? Ihan vaan siksi, että he eivät niitä jaksaisi kantaa.

Talvesta tulee todennäköisesti sopivan mittainen. Nautitaan siis siitä!