Todennäköisyys on sitten jännä juttu. Monta kertaa sitä miettii, että jotain ei VOI tapahtua, koska se on jo tapahtunut niin monelle muulle. Millä todennäköisyydellä muka?
Ja elämä nauraa päin naamaa. Hei ei täällä tasan asioita jaeta. Todennäköistä onkin itse asiassa se, että jos sinulle on sattunut paljon ikäviä asioita, niin niitä sattuu vielä paljon enemmän. Tai se, että jos teidän perheestä on jo aika moni saanut osakseen harmia, sairautta tai muuta epämiellyttävyyttä, niin ne muutkin saavat. Tai jos olet se tynnyrissä kasvanut, jolle ei koskaan ole sattunut mitään, joka ei edes tiedä mitä huono tuuri on, eikä välitäkään tietää, voit olla huoleti. Ei sinulle koskaan mitään satukaan. Todennäköisesti.
No. Tämä nyt oli tällainen katkera tilitys, mutta ei se ihan ilman todellisuuspohjaa ole. Ehkä se on sittenkin enemmän totta, että vaikeudet vahvistaa ja jokaiselle annetaan vain se, minkä jaksaa kantaa. Tällöinhän vaikeudet tekevät sinusta niin vahvan, että jaksaa taas niitä huolia paljon enemmän kuin ennen. Tästä olen puhunut ennenkin ja samaistun rakkaan ystäväni sanoihin: Mitenkähän sitä osaisi kasvattaa lapsensa niin heikoiksi, että vaikeudet kiertäisivät heidät kaukaa? Ihan vaan siksi, että he eivät niitä jaksaisi kantaa.
Talvesta tulee todennäköisesti sopivan mittainen. Nautitaan siis siitä!
Osasitpa asiasta kirjoittaa oikeaan aikaan, juuri samaisena päivänä lääkäri soitti ja kertoi ms-tautiin viittaavista muutoksista minun kuvissani.. :/ Olemme Sanna kerran tavanneet taysissa, joulun alla, en tiedä muistatko? Virroilta olen kotoisin.
Juu muistan sut kyllä! Harmi noista lääkärin uutisista, mutta muuten onpa kiva kuulla susta. Tsemppiä, ja muista, että ei se tähän lopu, sehän vasta alkaa!!!