Ihana sana. Vaikkei blogi nyt ihan pelkästään sitä käsittelekään, niin otsikoksi se päätyi juuri siitä syystä, että se on niin ihana sana.
Presidenttitenttejä olen tänä vuonna seurannut varmaan enemmän kuin koskaan. Ne ovat olleet mielenkiintoisia. Vaikka minusta tuntuukin, että välillä olen seurannut ehdokkaiden edesottamuksia paljon suuremmalla mielenkiinnolla, kuin niinkään lausuttuja mielipiteitä. Kuinka jäyhä Lipponen on, kuinka Essayah ei saa puheenvuoroa, vaikka on istunut käsi pystyssä jo vaikka kuinka pitkään. Onko Niinistö liian varovainen kommenteissaan ja kuinka monta kertaa Soini sanoo, että hänen päälleen puhutaan. Tölväiseekö Väyrynen jotain kuolematonta ja meneekö Biaudet siitä paniikkiin? Tietääkö Arhinmäki mistä puhuu ja minkälainen se Haavisto Oikeasti on?
Mielenkiintoista. Toisella kierroksella tällä kertaa on hyvät ehdokkaat. Kumpi tahansa olisi varmasti maallemme ihan hyvä presidentti. Itse asiassa kuka tahansa ehdokkaista olisi varmasti ollut. Jään odottamaan keskusteluja kahden “finalistin” välillä. Jotkut ovat varmoja, että peli on jo pelattu ja toiset uskovat vakaasti, että yllättäjä kirii voittoon. Ystäväni sanoi facebook-statuksessaan, että siitä tietää tulleensa vanhaksi, kun presidenttitentit oikeasti kiinnostavat ja äänestämään on pakko mennä. Ehkä tämä kiinnostus kohdallani selittyy sillä.
Myös siitä puhutaan facebookissa, että ihmisten mielipiteet herättävät voimakkaita tunteita. Kyllähän se kai niin on, että jokainen on oikeutettu mielipiteeseensä tässäkin asiassa ja se on täysin oma asia minkä numeron lappuunsa raapustaa. Oikeita tai vääriä vaihtoehtoja ei ole. Sitä kai kutsutaan demokratiaksi?
