Jos olis niin, että kukaan ei tarvitsisi minua. Kukaan ei huomaisi. Ei kaivattaisi. Ei muistettaisi. Eikä muistaisi itsekään.
No jos näitä Blues-tunteita tulee hetkittäin, niin se kai on varsin tervettä. Sukupuolieroja tietysti on. Naisilla useammin, ja miehillä sitä kutsutaan krapulaksi. Noo… vitsi vitsi… haittaakse?
Oli ihan valtavaa olla apuna noissa myrskytuhojen korjaamisessa. Ei semmosena heittomiehenä, vaan ihan apuna omalla paikallaan. Se, kun joku tarvitsee, niin se auttaa taas suhtautumaan itseensäkin ihan uudella tavalla. Ja jopa arvostamaan itseänsä.
Eikä sen tartte olla mikään iso juttu. Vaan ihan vilpitön pikku auttaminen oikeaan aikaan ajaa saman asian. Oven aukaiseminen tai pudonneen asian nostaminen. Eli ilman sinua jokin ei olisi ollut niin hyvin kuin nyt. Ja vielä jos joku muisti kiittää, niin Bravo!
Niin, se että olet jossakin tarpeellinen, on aika tarpeellinen tunne.
